Etsi
  • Juha Hänninen

Sankarivainajien muistoa kunnioittaen.


Kunnia sodissa kaatuneiden muistolle. Vuosittain toukokuun kolmas sunnuntai on omistettu sodissa kaatuneiden muistolle. On tärkeää, että kalenterissamme on tällaisia merkkipaaluja muistuttamassa meitä siitä, että itsenäisyyden saavuttaminen ja säilyttäminen eivät ole koskaan olleet itsestäänselvyyksiä.

Me tämän päivän ihmiset olemme saaneet paljon aineellista hyvää ja elämä on ollut helpompaa kuin ennen. Sotien aikana lapsuutensa ja nuoruutensa eläneet muistelevat puutetta ja köyhyyttä, sota-ajan elämisen niukkuutta. Nuoret miehet ja perheenisät joutuivat jättämään kotinsa ja lähtemään taisteluihin. Kukaan ei tiennyt, kuinka kauan he viipyisivät tai tulisivatko he enää koskaan takaisin kotiin. Lapset eivät oppineet kunnolla tuntemaan isiään, vanhemmat vieraantuivat pojistaan ja vaimot miehistään. Elämää varjosti epävarmuus, pelko ja kaiken menettämisen uhka.

Sodan ajan sukupolvi teki jo silloin suuren arvovalinnan: He halusivat oman kotimaansa rakentuvan demokratian ja oikeusvaltion pohjalle. Keskuudessamme on miehiä ja naisia, joiden rakkaat isät, äidit, omaiset ja ystävät jäivät sodan jalkoihin. Ymmärryksemme ei riitä käsittämään sitä tuskaa, surua ja ikävää, jota isänsä, poikansa, veljensä ja perheenjäsenensä menettäneissä kodeissa silloin koettiin. On myös heitä, jotka palasivat taisteluista, mutta jotakin menettäneinä. Koskaan enää he eivät saisi elää ilman sodan muistoa. He ovat saaneet kantaa niin ruumiin kuin sielunkin vammoja lopun elämäänsä. He ovat sankareita, joille me olemme velkaa ja joita me kunnioitamme ja rakkaudella muistamme.

Kaatuneiden muistopäivänä emme kuitenkaan saa vain tyytyä muistelemaan menettämiämme kaatuneita, vaan meidän on kaikin tavoin helpotettava keskuudessamme vielä elävien veteraanien elämää. Se, että ulkonainen elämämme on tänä päivänä näin turvattu, on vaatinut vanhemmiltamme ja ennen heitä eläneiltä vastuunottamista, tyytymistä vähään ja tahtoa eteen tulleissa tehtävissä. Kaatuneiden muistopäivänä muistamme erityisesti heitä, jotka uhrasivat itsensä, jotta sinulla ja minulla olisi itsenäisyys, rauha ja vapaus. Elämänsä parhaimmat vuodet uhranneet nuoret miehet ja naiset takasivat meille itsenäisyyden, mahdollisuuden vapaan maan vapaina kansalaisina elää täällä Suomessa ja Oulussa. Vapaus ja itsenäisyys luovat pohjan meille edelleen kehittää omaa kotikaupunkiamme.

Sotien jälkeen syntyneet sukupolvet voivat oppia paljon heiltä, jotka elivät kansakuntamme raskaina aikoina. On hyvä kuunnella ja kunnioittaa kuulemaansa. Tänään, jolloin heräävä luontokin laulaa Jumalan kunniaa, kiitämme kansallisesta kodista, jonka olemme saaneet perinnöksi edellisiltä sukupolvilta ja muistamme kiitollisuudella sankarivainajia. Kiintymys tähän maahan ja kansaan ei ollut heillä vain puheissa, vaan se on tullut heille tosiasiaksi. Toivomme ja rukoilemme, että mahdollisimman monta sukupolvea saisi elää ilman omakohtaista kokemusta sodasta. Silti emme saa lakata muistamasta heitä, jotka ovat antaneet henkensä meidän edestämme. Velkaa heille emme voi koskaan maksaa, mutta voimme rakastaa ja kunnioittaa toisiamme sekä toivoa ja rukoilla kansakunnallemme varjelusta, jotta uusia sankarihautojen rivistöjä ei enää koskaan tarvitsisi rakentaa.

Rakkaudella hoidetut sankarihautausmaat ovat näkyvä osa veteraanien perintöä. Ne ovat eläviä historiankirjoja, joita jokaisen sukupolven kannattaa lukea. Heille sankarivainajille, isänmaan vapaus oli niin arvokas asia, että he olivat valmiita uhraamaan sen puolesta kaikkensa. He olivat sotilasvalassaan laulaneet lipullemme nuo vahvat sanat: "sinun puolestas elää ja kuolla, on halumme korkehin". Siinä on viesti, joka velvoittaa tänäkin päivänä meitä jokaista tekemään omalla paikallamme parhaamme isänmaamme hyväksi.

Elämän lain mukaan veteraanien rivit harvenevat päivä päivältä. Kuten Veteraanin iltahuuto -laulussa lauletaan: ”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa, heille kallis ol' maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin. Himmetä ei muistot koskaan saa.” Meillä, sodan jälkeen syntyneillä on nyt velvollisuus huolehtia siitä, että veteraanien perintö säilyy ja siirtyy tuleville sukupolville. Kaatuneiden Omaisten Liitto on tehnyt arvokasta työtä omalla toimintasarallaan, työ oli erityisen tärkeää sotien jälkeisinä vuosina kiinnittäessään yhteiskunnan huomiota sotaorpojen asemaan ja tukiessaan heitä lapsuus- ja nuoruusaikana.


Minulle on kunnia saada kiittää Kaatuneiden Omaisten Oulun osastoa ja Kaatuneiden omaisten liittoa tekemästänne arvokkaasta ja tärkeästä työstä. Kiitän myös kaikkia toiminnassanne mukana olleita ja toimintaanne tukeneita vuosikymmenten ansiokkaasta työstä.


Juha Hänninen, majuri evp

11 katselukertaa0 kommenttia